Aikaa pysähtymiselle


Viime viikkoina on ollut aika hektistä ja pieni stressin poikanen on alkanut hiipimään käynnissä olevien hommien suhteen. Liekö stressin seurausta, mutta alkuviikosta alkoi myös flunssanpoikanen hiipiä kurkkukivun saattelemana. Päivä päivältä on mennyt nyt pahemmaksi ja tänään oli jo aika jäädä sairastelemaan kotiin. Ja tällä kertaa tämä kotona sairastelu on hieman erilaista ja harvinaisluontoisempaa kuin yleensä, sillä usein sairastelemme pojan kanssa samaan aikaan. Ja sehän tarkoittaa sitä, että koskaan ei ole oikeasti aikaa miettiä omaa vointia ja tervehtymistä, koska pojan vointi ja tervehtyminen on aina ykkössijalla. Joten tämä päivä on erittäin harvinainen, kun olen oikeasti kotona yksin ja parantelemassa vain ja ainoastaan itseäni. 


Tänään kun muu perhe lähti päväkotiin ja töihin, sain juoda aamukahvin sängyssä täydessä rauhassa ja sulkea kaikki ylimääräiset ajatukset ympäriltä. Olo muuttui yllättävän seesteiseksi ja pinnalla ollut stressi hälveni. Tajusin, että se ei oikeasti vaatinut kuin sen yhden pienen hiljaisen hetken, ihan yksin, ja ajatukset loksahtelivat paikoilleen. Minulla oli aikaa käydä läpi vastaamattomat sähköpostit ja suunnitella muutamat aikataulut. Olen huomannut ahdistuvani todella herkästi jos sähköpostissani tai laskupinossa on hoitamattomia asioita. Vaikka niitä en joka hetki edes ehtisi ajattelemaan, niin se pienen pieni ahdistus kolkuttelee takaraivossa. Heti kun olen saanut ne hoidettua pois päiväjärjestyksestä, putoaa iso kivi harteilta ja mieli on huomattavasti positiivisempi. Joskus pääsee työn alle kasaantumaan myös useampia tekemättömiä asioita, ja kiireessä en pysty kohdistamaan tehokasta aikaa vain yhteen niistä, vaan minulla on tapana sorkkia hieman joka paikkaan - ja tämä vaihtoehto ei todellakaan toimi. Mutta nyt kun minulla on aikaa ensin ajatella, kaikessa hiljaisuudessa, niin saan tekemisilleni jonkinlaisen järjestyksen. 

Tällä hetkellä arkeni koostuu kolmivuoroisen päätyöni lisäksi sivutoimena tehdyistä sisustussuunnitteluhommista, ja toki kodin ja arjen pyörittämisestä. Käynnissä on nyt muutamakin eri sisustusprojekti, joista toinen etenee tiuhaa tahtia ja toisessa on onneksi hieman höllempi aikataulu. Haluan aina panostaa 100% näihin suunnitteluhommiin, sillä se on kuitenkin ala, jonka parissa haluan tulevaisuudessa työskennellä päätoimisesti. Mutta näistä käynnissä olevista projekteista on tulossa myöhemmin lisää, jahka ne hieman vielä etenevät.


Olen välillä miettinyt, ilmoitteleeko loppuunpalaminen itsestään ajoissa ja jos ilmoittelee, niin miten? En sitä omalla kohdallani vielä pelkää, mutta toki se on käynyt usein mielessä. Olen aina haalinut projekteja niin, että koko ajan pitää olla jotakin käynnissä. Sohvalle lösähtäminen ja sarjojen tuijottaminen tuntuu syntiseltä, ja niinäkin hetkinä koen, että kyseisen ajan voisi käyttää paremmin hyödyksi. Mutta olen onneksi oppinut jo pikkuhiljaa hölläämään ja tälläkin hetkellä seurannassa on muutamakin sarja - mutta toki näihin käytetty aika on usein pois vain omista yöunista. Ehkä elän siinä uskossa, että tämä työntäyteinen arki on tällä hetkellä vain välivaihe. Välivaihe kahden työn parissa, jonka päämääränä on yksi unelmatyö. Mutta jos on jo oppinut elämään tietyn työmäärän kanssa, niin kuinka helppo siitä on sitten irtautua? 


Ei kommentteja

Lähetä kommentti

Contact

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *

Mailchimp link

//blogspot.us15.list-manage.com/subscribe/post?u=120eefd659d14f52d7c0f1220&id=fcc9c3d615

New blog post

Subscribe to our newsletter and don't miss new posts!