Koti - meidän ruokailutila

Nyt on muutama viikko asusteltu ja hauska huomata kuinka päivä päivältä häviää se ihmetyksen tunne, ja alkaa pikkuhiljaa iskostumaan tajuntaan, että tässä on oikeasti meidän koti. Tekstiilien ja taulujen puute tekee tiloista vielä suht paljaita - varsinkin näin tekstiili-ihmiselle - ja huomaan kaipaavani niitä päivittäin. Itse rakastan kaikkia sisustustekstiilejä, enkä pystyisi pitkään elämään verhottomien ikkunoiden kanssa. Ne ovat yksi niistä asioista, jotka ovat tällä hetkellä sillä toooodella pitkällä ostoslistalla. Vanhan asunnon verhoista ei taida yhdetkään nykyisiin ikkunoihin sopia, sillä huonekorkeus on sen verran korkeampi. Mattojen osalta myös jokainen huone kaipaa uutta osakseen, sillä vanhat matot ovat suht kulahtaneita tai väärän kokoisia. Matot ovat olleet yksi niistä asioista, joihin en ole koskaan raaskinut panostaa sitä summaa mitä ne olisivat ehkä ansainneet. Tottahan se on, että kerran kun ostaisi laadukkaan maton, pärjäisi sillä monen monta vuotta. Toisaalta mistä voi olla varma, että se matto miellyttää vielä monen monen vuoden päästä? Ehkä siksi olen mielummin ostanut edullisemmat matot ja vaihtanut niitä sitten hieman useammin. Ja nyt kun asiaa tarkemmin ajattelin, niin mieltymykseni mattotyyleihin on kyllä muuttunut edellisistä kodeista, enään en laittaisi lattiaan esim. niitä, jotka ensimmäisessä kodissa olivat. Eli jo tekstiilien osalta ostoslista on pitkä, mutta onneksi kesä on tulossa ja aurinko pystyy osaltaan hieman korvaamaan kodista puuttuvaa tekstiilien lämpöä. 


Ruokailutilassa meillä on vanhat kalusteet, jotka olemme hankkineet edelliseen kotiin. Kartellin käsinojalliset Louis Ghostit ovat toimineet ruokapöydän tuoleina todella hyvin. Viimevuoden loppupuolella hankin niihin pitkään mielessä olleet lampaantaljat, jotka tuovat ihanasti pehmeyttä muuten niin "kylmään" materiaaliin. Pojan tuolina meillä on Stokken Steps syöttötuoli, joka on ollut käytössä jo sitteri-iästä asti. Stokken sitterin kun sai näppärästi siihen kiinni, jolloin pojan sai pienestä iästä asti mukaan ruokapöydän ääreen. 



Ruokapöytä on myös edelliseen kotiin hankittu, ja havittelisinkin meille nyt kovasti puista rustiikkista pöytää. Toki tilaan myös mahtuisi isompikin pöytä, käsinojalliset tuolit kun vievät sen verran enemmän tilaa, ettei vierekkäin mahdu kuin kaksi tuolia kolmen sijasta. Vietämme aina juhlia suuremmalla porukalla ja olisi mukava kun useampi ihminen mahtuisi samaan aikaan pöytään. Mutta ehkäpä tämä uuden ruokapöydän hankinta menee sinne pitkän ostoslistan loppupäähän, sillä sen uusiminen kun ei juuri nyt ole oleellisin asia.



Ihanan "simpukka"-valaisimen ostin ensimmäiseen kotiimme melkein kymmenen vuotta sitten ja pakko heti näin sisustusihmisenä tunnustaa, etten tuolloin ollut tietoinen valaisimen alkuperäisestä ideasta, eli aidosta Verner Panton Fun simpukkavalaisimesta. Tottakai alkuperäisen nähdessäni totesin sen olevan paljon kauniimpi kuin tämä "kopio", mutta olihan sen hintakin yli kymmenkertainen. Valaisin on aiemmissa kodeissa ollut makuuhuoneessamme, mutta nyt se sopii todella hyvin ruokailutilaan.



Ruokapöydän päässä oleva Kartellin Mademoiselle tuolin olen hankkinut edelliseen kotiimme työtuolikseni. Täälläkin se on todennäköisesti matkalla työhuoneeseen, jahka sinne saadaan työpöydät asenneltua. Ajan kanssa huomaatte, että minulla on ollut lievä Kartell villitys, sillä kyseisen merkin tuotteita kotoamme löytyy monessakin muodossa. 



Ostoslistalla kotiin on siis vaikka mitä, mutta kiireellisimmin olen huomannut kaipaavani verhoja. Josko niistä olisi hyvä lähteä tätä loputonta listaa purkamaan. 

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

Contact

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *

Mailchimp link

//blogspot.us15.list-manage.com/subscribe/post?u=120eefd659d14f52d7c0f1220&id=fcc9c3d615

New blog post

Subscribe to our newsletter and don't miss new posts!