Oman kodin kaipuu

Olen aiemmin kertonut, että asumme nyt vanhempieni luona evakossa kunnes saamme talomme valmiiksi. Vanhempieni talo on vanha rintamamiestalo, joka on alunperin suunniteltukin kahden perheen asunnoksi. Vuosien myötä taloa on tietenkin päivitetty yhden perheen asunnoksi, ja esimerkiksi ylimääräinen keittiö on yläkerrasta purettu ja kulku kerroksien välillä on tehty sisäkautta mahdolliseksi. Mutta pohjaratkaisun ansiosta myös meidän oli mahdollista muuttaa tänne rakentamisen ajaksi. Asustelemme siis pääsääntöisesti talon yläkerrassa, mutta jaamme keskikerroksen keittiön sekä kellarin kodinhoitohuoneen ja pesutilat - samaan aikaan todella käytännöllistä ja epäkäytännöllistä. Tuleva kotimme on pohjaratkaisultaan täysin tämänhetkisen vastakohta. Meillä tulee kaikki olemaan yhdessä tasossa ja mahdollisimman avointa tilaa. Nyt olen esimerkiksi saanut kuljettaa pyykkikoppaa makuuhuoneestamme pesukoneelle kaksi kerrosta alaspäin ja kahdeksan - kyllä, KAHDEKSAN - oven läpi. Kun tiedostaa mitä arjen helpotuksia on luvassa, niitä ei malttaisi millään odottaa.

Eniten ehkä odotan omia aamuja, omaa keittiötä sekä omia arkisia askareita. Kaikkia niitä pieniä arjen toimintoja, jotka saa suorittaa omalla painollaan. Asuessa kimppakämpässä, on askareita tehdessä huomioitava muut. Esimerkkinä jälleen pyykinpesu; kun suunnittelee itse pesevänsä pyykkiä, on selvitettävä ensin muiden taloudessa asuvien pyykinpesutarpeet -onko koneessa parhaillaan mitään tai onko sinne menossa jotain kiirellistä. Myös ruuanlaitossa on huomioitava kaikkien mieltymykset ja tarpeet. Toisaalta helpottavaa kun itsellekin on usein ruoka valmiina, mutta toisaalta taas rajoittavaa kun ruokaa pitää suunnitella kuudelle hengellä.


Myös luonnonvalon tärkeyden sisätiloissa on oppinut huomaamaan ja kaipaus sitäkin kohtaan on jo suuri. Meidän huoneiden ikkunat ovat pohjoiseen, joten aamusta näemme pilkahduksen auringon valoa sen noustessa, ja seuraava pilkahdus sitten illalla sen laskiessa. Valolla on niin suuri merkitys ihmisen vireyteen ja viihtyvyyteen, että sitä kaipaa enemmän mitä nämä ikkunat ovat pystyneet antamaan. Toki marssimalla ulos saa runsaan annoksen luonnonvaloa, mutta sisätiloissa kun on pakko edes osa päivästä viettää.


Olen visuaalinen ihminen ja onnellinen silloin, kun ympärillä on miellytävää ja siistiä. Tottakai onnelliseksi tekee myös perhe ja muut asiat, mutta onnellisimmillaan olen silloin, kun niiden lisäksi myös ympäristö miellyttää. Oman kodin lisäksi, kaipaan omia tavaroita, omia sisustusesineitä. Muuttaessamme tänne väliaikaiskotiin karsimme varastoon suurimman osan tavaroistamme. Mukaan lähti vain oleellisimmat; sänky, sohvanpuolikas, työpöytä ja muutama lipasto. Lähes kaikki muu lepäilee pakattuna ja odottaa taas esille pääsyä. Osakseen tunnistaudun materialistiksi, sillä tulen onnelliseksi myös tavaroista. Kauniit asiat ja esineet, jotka tekevät kodista kauniimman, antavat myös uutta inspiraatiota uuden suunnitteluun. Kaipaan sitä, että saan ympärilleni valitsemani materiaalit ja esineet. Olen huomannut, että myös blogin kannalta odotan omaa kotia. Haluaisin, että voin kertoa teille arkisista sisustukseen liittyvistä asioista, mutta tällähetkellä sellainen ei luonnistu, sillä ympäristö ei ole sitä, mitä haluaisin. Alkuun minulla oli tottakai mielessä, että olisin tätä meidän väliaikaiskämppääkin laittanut mieleiseksi, mutta alku aika täällä meni vauvantuoksuisen arjen opettelussa, sekä myöhemmin oman sairastelun parissa. Sitten alkoikin tohinat talon rakentamisen parissa, joten pintaremontti tuntui ylimääräiseltä vaivalta kaiken lisänä.


Nyt kaikki mahdollinen vapaa-aika on tosiaan kulunut raksalla ja vauhti kohti muuttopäivää on kova, ja halu muuttaa vielä kovempi. Muistivihkoja täytyy tällä hetkellä olla useampi, sillä kaikki asiat eivät pysy päässä millään. Tavoitteena meillä on nyt, että pääsisimme muuttamaan viimeistään lokakuun lopussa - toivotaan että onnistumme. Uusi arki koittaa kuitenkin jo lokakuun alussa, kun poikamme aloittaa päivähoidon ja minä palaan töihin. Kauhulla jännityksellä odotan, kuinka arki lähtee sitten pyörimään. Vaikka tämä asumisratkaisu alkaa jo puuduttamaan, en voi silti valittaa. Tämän parempaa vaihtoehtoa en olisi voinut kuvitella rakentamisen ajaksi. Emme olisi kaikkien vastoinkäymisten kanssa pärjänneet kerrostalokaksiossa keskenämme, taloudellisesta säästöstä puhumattakaan. Toki tätä voi suositella vain, jos vanhempien talossa riittää ylimääräisiä neliöitä, ja mies tulee toimeen anopin kanssa paremmin kuin hyvin. Muuten luvassa saattaa olla katastrofi - haha :D

Mutta peukut meille pystyyn, että marraskuuhun mennessä asustelemme jo uudessa kodissa.

ps. kuvissa esiintyvät muistivihot on tilattu Nuppu Print Companylta. Aivan ehdoton uusi suosikki, niin ihania kuoseja kankaita myöten!

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

Contact

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *

Mailchimp link

//blogspot.us15.list-manage.com/subscribe/post?u=120eefd659d14f52d7c0f1220&id=fcc9c3d615

New blog post

Subscribe to our newsletter and don't miss new posts!